KULTTUURIKAARI ry  

Kesäretki Varsinais-Suomeen 10.6.2025

Kulttuurikaaren ja Luustoyhdistyksen kesäretken ensimmäinen kohde oli presidentin kesäasunto Kultaranta, jonka uudistettuun puistoon saimme tutustua oppaiden opastuksella. Kultarannan oli 1914–16 rakennuttanut kesäasunnokseen maatalousneuvos Alfred Kordelin, joka oli poikamies ja sen vuoksi rahaa jäi hankintoihin ”kun ei ollut vaimoa sitä tuhlaamassa ".

Kaikki Suomen presidentit ovat viettäneet Kultarannassa lyhyitä tai pitempiä aikoja. Presidentti Halonen toteutti Kordelin toiveen, kun 2010 puistossa oli ensimmäinen patsasnäyttely. Kasvihuoneita Kultarannassa on peräti 1000 m2 ja sieltä toimitetaan mm itsenäisyyspäivän kukat presidentin linnaan.

Seuraava kohde oli lahden toisella puolella sijaitseva Naantalin vanha kaupunki. Birgittalaisluostari siirrettiin Nådendaliin 1443 ja kaupunki alkoi kasvaa ja menestyä luostarin kasvavia tarpeita tyydyttäen. Reformaatio lakkautti luostarin 1544 ja nunnat siirtyivät kaupunkilaisten koteihin asumaan. Kaupunki alkoi köyhtyä. Nunnat olivat kuitenkin kehittäneet tavan, miten sukkiin neulotaan kantapää!  He opettivat taidon kaupunkilaisille ja pian niin miehet kuin naisetkin neuloivat kaikkialla ja kaupunki alkoi saada tuloja. Ahkerimpina vuosina Naantalista myytiin maailmalle jopa 25 000 sukkaparia.

Kolmas kohde oli presidentti Mannerheimin syntymäkoti, Louhisaaren kartanolinna Askaisissa. Louhisaaren laajat maat olivat 1450–1791 Flemingin aatelissuvun omistuksessa. Kartanolinna valmistui 1655. Louhisaaren kartano on toinen säilynyt barokkilinna Suomessa. Se säilyi myös Ison vihan myllerryksissä, vaikka irtaimisto hävitettiin ja varastettiin. Flemingien ajasta on jäljellä vain runsaasti kattomaalauksia.

Mannerheimin suvun omistukseen kartano tuli 1795. Marsalkka ehti viettää siellä seitsemän vuotta, kunnes hänet lähetettiin kouluun Helsinkiin. Velkojen vuoksi kartanosta oli luovuttava. Sen lunasti sittemmin suvulle takaisin marsalkan varakas "Mimmi"-täti ja marsalkka vietti myöhemmin kesiään Louhisaaressa.

Kartano lunastettiin valtiolle 1961 niillä varoilla, jotka olivat jääneet yli marsalkan patsashankkeeseen kerätyistä varoista, ja se kunnostettiin museoksi. Flemingin ajan lakeijan pukuun pukeutunut opas esitteli talon historiaa ja Mannerheimin sisarusten kepposia.

Iltapäiväkahvit nautittiin Liedon Vanhassa meijerissä. Museossa on yksityisten harrastajien keräämänä esillä kahviin liittyvää aineistoa hyllyt notkuen. On kahviprännäleitä ja -myllyjä, kuparipannuja ja lähes kaikki Suomessa valmistetut kahvipakkaukset, avaamattomina totta kai, sekä pakkauksissa olleet eri kahvipaahtimoiden keräilykuvat, joita aikoinaan monet meistäkin ovat keränneet ja vaihdelleet.

Museonhoitajalla oli monta tarinaa kerrottavana kahvin ja sen korvikkeen vaiheista Suomessa. 

Teksti ja kuvat Ritva-Liisa Aho

KULTTUURIKAAREN KEVÄTJUHLA

Kulttuurikaari ry avasi oven kesään 19.5.2025 Raatihuoneella Kevätjuhlassa, jonka järjestimme yhteistyössä Hämeenlinnan kaupungin kanssa.

Ohjelman punaisena lankana kulki Kulttuurikaaren tavoite: Ihmisten iloinen yhdessäolo ja kulttuuristen kokemusten monipuolinen jakaminen. Kulttuurikaarelaiset ovat jakaneet kulttuurisia kokemuksia viime vuonna yli 5000 ihmisen kanssa. Tästä juhlassa lausuttiin lämpimät kiitokset.

Näitä aktiivisia kulttuurikaarelaisia esiintyi juhlassamme: Lauluryhmä Pihlat, Marttikerho ja KuKa-kuoro johtajanaan Leena Aarnipuu esittivät mukaansa tempaavia lauluja, joissa myös yleisö pääsi välillä ääneen. Jorma Kukkonen lauloi säveltämiään lauluja, joista ”Meri kuutamolla” on Eino Leinon sanoittama.

Musiikin lisäksi avattiin ovia myös muihin kulttuurin suuntiin. Eino Leino asui lukioaikanaan Hämeenlinnassa, osan ajasta Wetterhoffilla, jonka 140-juhlavuotta vietetään parhaillaan. KT Mervi Friman kertoi Wetterhoffin historiasta ja siihen liittyen mm. käsityötaiteen -ja koulutuksen kehittämisestä. Juhlaväki pääsi kuulemaan myös Fredrika Wetterhoffin ajatuksia, kun näyttelijä Hanna-Maija Alitalo esitti monologin ”Fredrika”.

Juhla päättyi Kuka-kuoron ja yleisön yhdessä laulamaan lauluun ”Toivotaan, toivotaan”, jonka sanoilla on tässä ajassa suuri merkitys.

”Toivotaan, toivotaan, toivotaan,

että joskus luomme toisenlaisen maan.

Että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää.

Ehkä kaukana se on, mut' toivo jää.”

Kaikki kuvat Hans Richter

MARTTIKERHO KERTOO 

Marttikerho koostuu viidestä musiikkia harrastavasta ukosta. Me kaikki laulamme Kulttuurikaaren Kuka-kuoron takarivissä. Kun kuulimme tarpeesta löytää esiintyjiä ja laulattajia hoivakoteihin päätimme ryhtyä toimeen.

Yli kolme vuotta on nyt ahkerasti kierretty hoivakoteja ja vähän muitakin kohteita, ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia: noin100 keikkaa ja noin 2000 kohtaamista hoivakotien asukkaiden kanssa Renkoa ja Hauhoa myöten.

On ollut riemastuttavaa nähdä, kun dementoitunut, tuolissaan torkkuva vanhus havahtuu kuullessaan tutun melodian ja lähtee mukaan tapailemaan laulun rytmiä ja sanoja. Palaute on aina ollut kiittävää, sekä asukkailta että henkilökunnalta. On toivotettu tulemaan toistekin, mahdollisimman usein, ehkä jo ensi viikolla tai vaikka huomenna!

Alusta alkaen Leena Aarnipuu lupautui säestäjäksi ja näin homma on toiminut.

Kokoonpano on matkan varrella ehtinyt jo muuttua, mutta kukaan meistä ei ole edelleenkään Martti.

Erkki, Hannu, Juhani, Matti ja Reijo

 

Kulttuurikaaren näytelmäpiiri Hulvattomien Joulupukki ja Joulumuori toivottavat leppoisaa ja lempeää juhlakautta kaikelle kansalle!

Lauri Mattila, mies ja kitara